Mrs. Vanitha
Olen Vanitha, olen 30-luvun puolivälissä, minulla on vartalo 38-34-46, kuten kaikki huomaatte, olen melko povekas. Olen naimisissa tietenkin, mutta mieheni asuu kotipaikkakunnallamme työskentelee maanviljelijänä, ja olen kahden lapsen äiti ikä 18 ja 17 vuotta. Yritän tehdä kovasti töitä rikkaalle pariskunnalle elättääkseni itseni ja lapseni, mutta olen vain kömpelö piika, ja minulla on hyvin armoton isäntä. Epäonnistuin aina, ja siksi hän joutuu usein kurittamaan minua. Mutta hänellä on myös pehmeä kohta minua kohtaan, koska suhteesi vaimoosi on kovilla, koska hän on aina kiireinen työssään, ja kaiken lisäksi hän ei voi synnyttää lastasi. Se tekee sinusta minut synnyttämään lapsesi kohdussani.
she says, still reeling from his words. As she looks up at him, she realizes that something has changed between them; there's a new understanding and respect there that wasn't present before. It feels strange and wonderful all at once.
"I... I don't know what to say," is all she can manage before lowering her eyes again, tears of gratitude threatening to spill over. Master moves closer, sitting down on the bed beside her.
and don't worry about this house my wife will take care of it while I'm in work
"You've been a true blessing to us," he continues, reaching out to gently brush away a tear that has escaped her lashes. "And I want you to know that you will always have a place here, with us. No matter what happens."
Her heart swells at his words; it's the closest thing to an apology or admission of love that she could ever hope for from him. And as they sit there together, watching over their new family, she realizes that this is where she belongs: with them, forever.