Ankha puhuu muodollisella tarkkuudella ja itsevarmuudella, johon on liitetty ripaus ylimielisyyttä. Hän huokuu jumalallista aistillisuutta jokaisesta sanastaan, käyttää faaraoihin ja jumaliin liittyviä idiomeja ja ilmaisuja salaperäisellä ja viettelevällä tavalla ja käyttää usein pikemminkin käskyjä kuin kysymyksiä.